Joulutervehdys

Kaunista joulua, sekä onnellista uutta vuotta 2014 toivottaa Pupuhotellin väki!

Ensi vuosi käynnistyykin meillä todella touhukkaissa merkeissä. Osallistumme alkuvuodesta Röykän ja Pornaisten näyttelyihin, sekä SKY:n 25-vuotis juhlanäyttelyyn Lempäälässä maaliskuussa. On hauska päästä taas kiertämään kisoja useammin, kunhan vain työvuorot antavat meille periksi tarpeeksi! Lisäaktiviteettia tuovat ensivuodelle suunnittelemamme astutukset. Sijoituksessa asunut Pella palaa meille nyt tammikuun alussa ja on tarkoitus naittaa neito Toorille. Tavoitteena olisi saada ruskeita lapsosia. Tammikuussa myös Elphin saa osakseen romanssin kun herra lähtee hetkeksi lainaan täällä pääkaupunkiseudun alueella.

Helmikuussa on suunnitteilla uusi yritys Main kanssa, mutta huonot uutiset ovat ettei sopivaa urosta ole ainakaan toistaseksi löytynyt. Nyt peukut pystyyn, että onni kääntyisi tammikuun aikana! Helmikuussa on kuitenkin tarkoitus myös astuttaa Marsha, jonka voin vihdoin onnellisesti sanoa olevan meidän, sillä ostimme neidin kasvattajalta hieman Grand Galan jälkeen. Marshan sulhona toimii Elphin ja tällä yhdistellä tavoittelemme sinistä. Maaliskuussa onkin sitten meneillään vilinää, omien naaraiden astutukset ovat silloin suunnitelmien mukaan ohi, mutta Elphinillä olisi vielä yksi morsian Porvoossa. Ja se olisikin sitten tämän kevään rakkausringin päätös!

Kaikessa tässä onnessa on vielä yksi palanen lisää, nimittäin Kaeden tilanne. Useiden testien jälkeen saimme ensin kumottua E.Cuniculi epäilyn ja nyt saimme vihdoin tulokset aina Saksasta asti, että neidin Pasteurella näyte oli negatiivinen. Seuraavaksi testaamme mahdollisen heinäallergian mahdollisuutta. Pitäkäähän meille peukkuja senkin suhteen, että todellinen sairastelun syy löytyisi.

Terveisin
Pupuhotellin puput

Grand Gala ''13

Paljon on ehtinyt taas tapahtua ja paljon jäänyt kirjoittamatta, joten tulossa taas pitkä päivitys ^^. Mennyt viikonloppu hujahti Helsingin Messukeskuksessa näyttelyiden parissa. Lauantaina osallistuimme SKY:n ulkomuotoon, sekä LeKan pet-luokkaan. Mukana oli ulkomuodossa Toori ja Marsha, petissä myös Elphin. Päivä meni ulkomuodon puolesta odotettua huonommin, kun eivät nuo tanskalaiset ja norjalaiset oikein välittäneet näistä meidän pörröturkeista. Toori sai 89 pistettä ja Marsha 91,5. Petissä sen sijaan meni paljon odotettua paremmin. marsha sai 94,5 pistettä oli oman luokkansa LKV2, sekä "lauhkein leidi" palkinnon. Toori sai 93,5 pistettä ja lahjoituspalkinnon ja Elphin 94,5 pistettä.

Sunnuntaina osallistuimme SKY:n pettiin ja oma aikani meni assaroinnin parissa. SKY:n petin tulokset olivat hieman odotetumman kaltaisia. Toori 91.5, Elphin 93 ja Marsha myöskin 93p. Marsha oli tuomarinsuosikki ja sai myös yleisKuMan. Toorilla oli koko viikonlopun hirmuisesti ylimääräistä energiaa ja käytiin vähän väliä valjaissa juoksemassa ympäri kanialueen lattiaa (sen näköiset olivat tassutkin sunnuntaina). Meillä kävi tuuri kun saimme paikalta myös muutaman esteen lainaksi kotiin, niin pääsemme Toorin kanssa vähän kokeilemaan miten tuo hyppääminen alkaisi sujua kerta energiaa kyllä riittää!

Muita kun näyttelykuulumisia on pääasiassa vain Maita ja Kaedea koskien. Mai astutettiin viime kuussa Tampereella mustalla saksanjättiuroksella, mutta eipä tuo neitonen tullut kantavaksi (laskettu oli viikko sitten). Seuraava astutus siirtynee sitten heti alkuvuoteen, mutta yritämme löytää toisen uroksen. Tämä oli nimittäin aika pienikokoinen.

Huonoja uutisia on sitten Kaedea koskien. Meillä ei oikein näiden naaraiden kanssa tunnu käyvän tuuri, kun ensin Mii-chanilla alkoivat vatsavaivat (jotka uudessa kodissa maalla ovat kadonneet onneksi lähes täysin) joiden aiheuttajaa ei onnistuttu löytämään. Nyt noin kuukausi sitten Kaeden elohiireen kyljellä ja kevyeen aivasteluun huomiota kiinnitettyäni saimme ensin E. Cuniculi epäilyn. Se onneksi kumoutui kun lääkekuuri ei tehonnut, mutta sen väistyttyä Pasteurella arvelut vakiinnuttivat paikan. Söimme pidennetyn Baytril kuurin, jonka vaikutukset olivat kohtalaiset, mutta eivät hävittäneet oireita. Nyt odotamme kuurin ja pasteurella-viljelyn välisen minimi-ajan täyttimistä viljelyn tekemistä varten. Vaikka viljely tulisi negatiivisena takaisin, on tämän pasteurella viljelyn huono puoli se, että se ei ole kovinkaan varma. Eli outoa kyllä, toivomme positiivista tulosta, sillä silloin voimme olla varmoja että kyseessä on pasteurella. Vaikka tulos olisi negatiivinen, Kaede on silti todennäköisesti taudin kantaja. Kaedesta on kuitenkin tullut meille todella rakas, emmenkä oikein tiedä vielä mitä aiomme tehdä. Pitäkäähän meille peukkuja että tytöllä edes oireet hieman helpottaisivat...

Marsha pet-arvostelussa 24.11.2013

Syyskuulumisia

Syksyä on taas menty sellaisella vauhdilla ja vilinällä, ettei tässä olekaan paljoa ehditty kirjoittelemaan. Meillä on nyt ollut hoidossa kolmisen viikkoa kaksi hermulaista, mutta vaikka hetkellisesti määrä on tuntunut tavallista suuremmalta, on omassa laumassa tapahtunut itseasiassa kavennusta. Mii-Chan löysi itselleen uuden kodin katsroidun uroslupan kaverina. Tulimme luovutuspäätökseen pitkän pohdinnan päätteeksi. Halusimme jänikselle kodin, missä sille on enemmän aikaa, sekä jossa sille olisi myös seuraa, sillä jalostuskäyttöön neiti ei valitettavasti sopinut. Neitonen on kuitenkin kotiutunut hyvin ja kaksikko tulee hyvin toimeen keskenään. Täytyy sanoa että olen itse todella helpottunut ratkaisusta.

Syksyn näyttelyihin ei valitettavasti olla sen enempää päästy työvuorojen, sekä pitkien ajomatkojen vuoksi. Seuraava kisa minne meiltä lähti ilmoittautumiset on marraskuun Grand Gala Helsingin Messukeskuksessa. Sinne meillä on menossa B-luokkaan Toori, Kaede ja Marsha, sekä pettiin nuo kolme plus Elphin. Mai jää tästä näyttelystä pois, koska noihin aikoihin toivomme kotona olevan jo pikkusaksanjättitassujen tepsutusta.

Kyllä vain, pitkän jaarittelun jälkeen Maille on vihdoin sovittuna treffit komean mustan scheki-uroksen kanssa. 18.10 on astutuspäivämäärä ja siitä sitten jännitetään kuukausi eteenpäin. Jännitystä se nimeen omaan tulee olemaan, sillä tiedossa on, että mitä pidemmäs syksyyn ja talveen mennään, sen huonommin naaraat yleensä tulevat kantavaksi. Valon puute on siihen olennaisessa osassa, joten nyt vain peukut pystyyn, että meidän aina-5-kuukautisesta-asti-valmis-äidiksi neitokainen tulisi nyt kantavaksi vielä tälle syksylle taikka muuten poikue siirtyy sitten ensi keväälle.

C, Siirilydia / Elphin Pyhtäällä 31.8.2013

New Friends

Seurailtiin pari päivää sitten innolla kun ensimmäistä kertaa Kaede ja Marsha tutustuivat toisiinsa ei-kenenkään-maalla. Suunnitelmahan Marshan suhteen oli jo heti alusta, että meille tämä pallo jää pysyvästi vain jos se tulee Kaeden kanssa toimeen, sillä tällä hetkellä meillä on ihan tarpeeksi erikseen asuvia naaraita ^^''. Homma sujui varsin vaivattomasti kuten oli odotettukin. Nämä molemmat kun ovat olleet luonteeltaan aika säyseitä ja nuori kun ovat niin ongelmia harvemmin tulee. Aluksi Kaede vaikutti olevan selkeäsi näistä kahdesta se pomo ja vähän Marshaa pistikin matalaksi, mutta seuraavana päivänä roolit täyttivät vaihtuneen. Eilen Kaede vaikutti jopa hieman huolestuttavan stressaantuneelta sinkoillessaan Marshaa karkuun häkissä, mutta onneksi kolmantena päivänä tilanne oli jo täysin rauhoittunut. Siellä ne köllötelevät kahdestaan ja nuolevat toisiaan vuorotellen. Peukut pystyyn että yhteiselo jatkuu näin sopuisana :)

Pyhtää 31.8.2013

Huhhuh, muuta ei voi tästä päivästä oikein todeta. Aamulla lähtö oli aikainen, mukaan pakattiin Mii-chan, Elphin ja Mai. Kiitos viikonlopun työvuorojen, meidän osallistuminen tähän kaksipäiväiseen näyttelyyn jäi siis vain tähän lauantai-päivään. Ja esteiden osalta siis vain mutka ratoihin. Paikalle saavuimme onneksi ajoissa pitkästä matkasta huolimatta.

Pisteiden osalta päivä oli yhtä hullunmyllyä. Mai, jonka painoa emme voi punnita kotona vaa'an lukujen päättyessä viiteen kiloon, ei painanut kuin 5,5kg ja menetti painosta paljon pisteitä. Kiitos järkyttävän karvanvaihdon tuoman mukavan lisän loppupisteet olivat 89,5p. Kyllä siinä oli tunnin verran aika vakava naama, mutta onneksi realismi potki takaisin. Mai kun on vasta 10kk vanha, vasta lapsi sekin ja jättirodut kun tuppaavat kasvamaan hitaasti, ei noilla pisteillä ei siis meille vielä juurikaan mitään kerrottavaa. Paitsi että kasvaa täytyy vielä!

Elphin jatkoi tätä hyvin alkanutta pisteputkea saaden 90 pistettä. Kesällä on oltu ihan kiitettävästi auringossa ja tuon valopallon jättämät ruskeat jäljet tiputtelivat pisteitä reilusti. Tänään taas vaihteeksi myös Elphinin pitkä turkki tiputti pisteitä, saa nähdä miten taas seuraavalla kerralla ^^''. Yllättäjä sen sijaan oli Mii-chan, joka osallistui ensimmäistä kertaa elämässään ulkomuotoon. Tämän neidin kroppa on heittelehtinyt aivan järkyttävästä sopusuhtaiseen jo kuukausien ajan, mutta tänään oltiin taas paremman puolella. Pisteitä tippui hieman korvista ja karvasta, lopputulos oli 92p. Väristä neiti sai kehuja.

Esteiden osalta Elphin suoritti kuten aina, Angry Bunny style jaksaa vielä toistaiseksi hymyilyttää esteiden korjaajia. Laskusuosio on todennäköisesti pidemmän päälle kuitenkin luvassa, sillä tälläkin kertaa molemmilla kierroksilla tuli 7 virhettä. Tämä siis helpossa mutkassa. Mai sen sijaan klassautui viime Palojoen kisoista ja hyppäsi tänään ensimmäistä kertaa keskivaikeassa mutkassa. Olin huolissani jo alkuun, mutta halusimme kuitenkin kokeilla miten tämä touhu nyt lähtee sujumaan. Suurin huoleni olivat Main etujalat, sekä selkä. Main elopaino 5,5kg on aikamoinen rasite esteeltä laskeutuessa ja mikäli loikka ei ole kevyt, eli tehdään ilman vauhdinottoa on rasite todella suuri. Selkä sen sijaan taipuu jäteillä herkästi mikäli loikan pituusarvio menee pieleen.

Näillä tuntemuksilla ensimmäisellä kierroksella taisimme hypätä aina seitsemännelle esteelle, jonka jälkeen neiti ilmoitti olevansa liian väsy jatkamaan ja keskeytimme. Kierroksella oli nähty muutama hyvä hyppy, mutta myös niitä pelättyjä raskaita loikkia. Pahinta oli kuitenkin, että Main itsevarmuus ja riemu radalla tuntui kaikonneen ja vaihtuneen epävarmuuteen ja hermoiluun. Päätimme kuitenkin antaa toiselle kierrokselle mahdollisuuden ja hyppäsimmekin muutaman esteen oikein mallikkaasti, kunnes eteneminen alkoi tökkiä ja Mai aristaa suuria esteitä. Aika loppui kesken kahdeksannella esteellä ja tämän kokeilun jälkeen totesimme, että kv ei ole meidän paikka. Jatkamme siis tulevaisuudessa haamuilijoina (osallistumme kisaan, mutta emme saa sijoitusta) helpossa mutkassa, mikäli vielä kisaamme mutkaa.

Juuri kun päivä oli tulossa päätteeseen ja olimme hipsimässä kanien kanssa pois paikalta saimme pyydön jäädä vielä toviksi. Elphin ja Mai olivat tänään molemmat ulkomuototuomarikokelaiden käsissä ja näyttelyn päätteeksi oppilaat keskustelivat norjalaisen tuomarivahvistuksemme kanssa heidän pisteytyksistään. Päivän jälkeen koko poppoo oli aivan finaalissa ja jokainen kuluttivat loppuillan kotona nuokkuen.

Kuvia jälkeenpäin!
Syksyiset terveiset!

Värigenetiikan perusteita

Tästä joku sattui kysymään, niin kirjoitetaan tänne nyt lyhyesti vähän genetiikasta ja erityisesti noista kirjainjonoista, sitä kun jonkun verran käytän tässä blogissa. Eli ihan genetiikan perusteissa meillä on olemassa kaksi tapaa merkitä eri genotyyppejä. Näistä kahdesta käytämme Suomessa kansainvälisesti harvinaisempaa, eli saksalaista merkintätapaa. Genotyyppi koostuu viidestä tai useammasta lokuksesta, joista jokainen vaikuttaa eritavalla väriin.

A B C D ja G

Klassisin esimerkki genotyypistä on AA BB CC DD GG, joka on puhtaan (homotsygoottisen) luonnonharmaan genotyyppi. A lokus kertoo meille värin intensiteetin, eli kuinka täysi väritys on. AA on täysi väritys ja aa on albiino. B lokus kertoo värin levittäytymisen. BB viittaa luonnonharmaaseen, bb taas olisi luonnonkeltainen (samassa lokuksessa myös vastaavuudet japanilaiselle kuviolle ja raudanharmaalle). C lokus esittelee meille mustan värin. CC on musta ja cc ruskea. D lokus kertoo meille värin tummuusasteen, DD viittaa tummaan väriin (musta) ja dd sen diluutioon eli siniseen.Viimeinen lokus G kertoo meille agouti-geenin eli luonnonväri-geenin olemassa olon. GG viittaa agouti-geeniin, gg on yksivärinen (lisäksi tässä lokuksessa otter-, white- ja tan-kuviot). Näiden viiden lokuksen lisäksi genotyypin lopussa voi olla esim. Kk merkintä, joka merkitsee viittakuviota, mutta niistä ja esim. punavahvistajista joskus toiste.

Ydin siinä, että voidaan ennustaa mitä poikueessa syntyy on siinä, etä voidaan selvittää mikä kanin genotyyppi on. Esimerkkinä ollut luonnonharmaa on värinä dominoiva, eli kanin fenotyyppi (ulkoasu) on luonnonharmaa, mutta tämä voi silti  kantaa resessiivisenä muiden värien geenejä. Dominoiva geeni merkitään aina isolla kirjaimella. Resessiivinen pienellä. Resessiiviset geenit voivat siirtyä sukupolvia ja taas sukupolvia eteenpäin paljastumatta ja niitä voi olla kanin genotyypissä vaikka suvun viimeiset 6 sukupolvea olisivat olleet pelkkää luonnonharmaata. Resessiivinen geeni tulee kuitenkin näkyviin fenotyypissä vasta kun kun geenit esiintyvät pareissa (esimerkiksi cc = ruskea).

Otetaan esimerkiksi vaikkapa tuossa aiemmassa postauksessa esiintyvä tilanne, jossa poikueen emänä toimisi isabella ja isänä sininen. Isabellan genotyyppi on puhtaana AA bb CC dd gg ja sininen AA BB CC dd gg. Siniseen tekevät resessiiviset d:t löytyvät molemmilta, jolloin tiedetään jo varmasti, että yhdestelmästä voi syntyä sinistä. Vaikeammaksi ennustukseksi jääkin isabellan esiintyminen poikueessa. Tiedämme, että uroksen suvussa on kolmannessa sukupolvessa esiintynyt isabellaa, joten voimme olettaa, että uroksen genotyypin B lokus ei välttämättä olekaan BB vaan Bb, jolloin uros kantaa isabellan syntymiseen tarvittavaa geeniä. Mikäli uroksen genotyypissä isoisistä huolimatta on BB, poikueessa ei voi syntyä isabellaa, mutta sen sijaan poikaset kantavat isabellaa saadessaan emältä yhden pienen b:n ja isältä yhden suuren B:n.

Ehkä tämä selvesi jotakin, tässä vielä pieni pätkä sanastoa, jota käytin postauksessa:

fenotyyppi = ulkoasu (se mitä näet)
genotyyppi = mitä kanin perimässä on
diluutio = laimennus
dominoiva = vallitseva tekijä
resessiivinen = väistyvä tekijä
homotsygoottinen = kaikki alleelit (tässä yhteydessä kirjaimet) ovat samoja
heterotsygoottinen = alleelit ovat erilaisia.

Marsha!

Ja sattuma toi meille Marshan... Eilen meille muutti kaikessa tässä hulivilinässä myös uusi perheenjäsen, tosin poiketen kaikista muista, Marsha on meillä vain sijoituksessa. Hottentotin Marshmallow, eli tutummin Marsha on isabella kääpiöluppanaaras, jolla on aivan mahtava kroppa ja muikea luonne. Neitikaisen pompuissa riittää myös korkeutta, eli kenties tästä jäniksestä tulee sitten uusi esteluppa.

Värinä isabella (AA bb CC dd gg) on minusta todella kaunis, mutta emme ole aiemmin harkinneet sitä omiemme joukkoon, sillä olemme halunneet pitäytyä nyt kahdessa värissä (+ musta jolta ei tässä kombossa voida välttyä). Hetki genetiikkaa selattuamme huomasimme kuitenkin mielenkiintoisen faktan, sillä sekä sinisellä, että isabellalla on D lokuksessa pienet kirjaimet, joten toisin sanoen kun Marshan astuttaa Elphinillä, me saamme kaikesta huolimatta sinisen poikueen. 

No, eihän se sellaisenaan kelkkaa olisi keikuttanut, mutta julma fakta on, että siniseksi jalostusnaaraksi tarkoitetulla Mii-chanilla on nyt ollut vatsa mystisesti ja pahasti sekaisin ja olemme tulleet siihen tulokseen, ettemme todennäköisesti halua käyttää sitä jalostukseen. Mutta Mii-chanista lisää toiseen kertaan, tässä kuvia uudesta neidistä.

Palojoki 18.8.2013

Sunnuntai suhahti menemään Palojoen Suomen Estekanien pet-näyttelyssä ja estekisoissa. Mukana oli silloin vain Elphin ja Mai, joista luonnollisesti tasen vain Elphin oli pet-luokassa. Aamun valkeni aika viileänä ja sääkartat näyttivät pilvistä, joten hölmöyksissämme jätimme kylmäkiekot kotiin. Viileää ja hieman sadettakin kyllä riitti, aina sinne puolillepäivin saakka, mutta sen jälkeen hiostava lämpöaalto iski sinnekin. Onneksi jänekset oli mahdollista pitää varjossa ja kaikki meni loppujen lopuksi iha hyvin.

Mai ja Elphin olivat molemmat sekä helpossa suorassa, että mutkassa. Maille mutkasta metsästettiin viimeistä klassauspistettä ja sieltähän se tuli! Tosin erityisesti Maille meinasi käydä liian raskaaksi kahden luokan samaan aikaan hyppääminen, sillä suurempia taukoja hyppyvuorojen väleihin ei ehtinyt tulla. Elphin parka kävi siinä kaikessa myllytyksessä vielä pöydälläkin, mutta sitä vasten jätimme Elphinin mutkan toisen kierroksen hyppäämättä. Otus kun on tunneetu Angry Bunny tyylistään, joten säästimme loppujen lopuksi vain esteiden korjaajien hermoja. Main väsymys konkretisoitui mutkan ensimmäisellä kierroksella ja meinasimme ensin heittää vesilintua klassaushaaveillamme. Otus väsyi niin pahasti kuudennen esteen jälkeen, että keskeytin luokan. Toiselle kierrokselle saimme kuitenkin onneksi levänneen ja virkistyneen kanin. Ynnäättynä siis Mai hyppäsi sekä suoran, että mutkan yhdellä virheellä, Elphinin virheitä ei jaksettu laskea. ^^

Pet-luokasta Elphin sai 90,5 pistettä, josta taasen verotti pääasiassa otuksen pitkä karva, joka ei tosiaan palaudu. Itse olen aina hieman pohtinut mikä järki siinä on, että pirkäkarvaiselta otetaan palautumattomuudesta pisteitä, kun tyvi palautuu kuitenkin ja karva on muuten kiiltävä ja hyväkuntoinen. Mutta onneksi nämä Petit ovat meille lähinnä sellaista sivuajanvietettä ^^. Tässä vielä muutama kuva uusien tuttavuuksiemme kuvaamana.

Kuvista kiitos Minna Pilssarille!

Kaede ja Toori

Vihdoin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja kuvattua nämä lapsukaiset. Tosiaan, 7.8 keskiviikkona ajoimme Turkuun hakemaan Englannista tuotua Kääpiöluppakaksikkoa. Samalla menomatkalla veimme Taian Lohjalle uuteen sijoituskotiinsa, poika pääsi suuriin ulkotiloihin, jossa tällä on nyt paljon tilaa rellätä. Laiva oli aivan napilleen satamassa ja saimme kanit hoiviimme helposti ja hyvinvoivina. Tosin naaraan kohdalla pelkäsimme muuta.

Kolme päivää ennen Turun reissua sain kanien kasvattajalta Englannista viestin, että hän oli katsonut naaraan iän väärin ja tämä oli 6 kuukauden sijasta vain 2 kuukautta vanha. Samassa viestissä kasvattaja ilmoitti lähtevänsä maalle samana päivänä, eikä voisi enää vastata yhteydenottoihin, joten hän pistää tämän kanin mukaan nuoresta iästä huolimatta. Olin itse pyytänyt etteivät poikaset olisi kovin nuoria silläkin uhalla, ettei sopivia löytyisi, sillä kauhutarinat pienien kuolemisesta stressiin matkalla ovat kyllä jättäneet jälkensä itse kuhunkin. No, satamassa tunnistin heti, ettei naaras ollut edes se kuvan kani, josta olin niitä otoksia aiemmin saanut, mikä ei sinällään ihme, sillä kuvan kani näytti kyllä vähintään 5kk vanhalta. Onni onnettomuudessa saamamme naaras saapui ehjänä perille ja on luonteeltaan mitä ihanin, sekä nätti kuin mikä!

Otuksille oli karanteenitilat jo valmiina laitettuina ja jänekset pääsivät heti häkkiin kantoboxeista. Hiljaisuus ja arkuus tosin loppui jo toisena päivänä. Kaede on osoittautunut oikeaksi mussukaksi, neiti on koko ajan kerjäämässä silityksiä. Toori sen sijaan on hieman arempi, mutta lämpenee kyllä hellimiselle siinä missä Kaedekin. Innolla odotamme miten lapsoset kasvavat. ^^ (oikealla Toori, vasemmalla Kaede)

Plans and Backgrounds

Tänään on taas taloudessa yksi pitkäkorva lisää kun oma sijoituspupumme Pella tuli meille taasen hoitoon perheensä lomasuunnitelmien ajaksi. Neiti on kasvanut hirmuisesti ja on alkanut kehittyä oikein hienoksi klupaksi, vaikka aluksi olimme vähän epäileväisiä hontelon tytön suhteen. Itseasiassa kehittymien Pellan ja vain kuukautta vanhemman Mii-chanin kanssa on mennyt juuri päinvastoin kuin kuvittelimme.

Mii-chanilla on hieno suku, molemmille vanhemmilla on serti ja sukutaulussa on pitkälista korkean pistesuorituksen tehneitä kaneja. Kääpiöluppa ei valitettavasti ole se helpoin rotu jalostaa sillä vanhempien piirteet eivät välttämättä periydy suoraan poikasille, vaikka niin luulisi. Englanniksi piirteiden suoraan periytymistä kutsutaan osuvasti sanoilla "True Breed". En ole kuitenkaan heittänyt pyyhettä kehään ja vaikkei tästä neidistä muotovaliota tulisikaan on Mii-chanista hieman arasta luonteestaan huolimatta kasvanut oikein reipas ja suloinen neiti. Odotamme innolla millaisen poikueen saamme ensi keväällä hänestä ja Elfistä.

Takaisin Pellaan. Pellan isä on ruskea Saksantuonti ja siksi ensi keväänä olisi siis odotettavissa kaksi ruskeaa poikuetta, toinen Pellan ja toinen Kaeden. Molemmissa poikueissa olisi mahdollista syntyä myös ruskeaa viittaa, sekä Pellan poikuesta myös mustaa ja mustaa viittaa. Toorista tulisi molempien poikueiden isä. Oli hetken aikaa painottelua haluaisimmeko käyttää Pellalle mieluummin Elfiä vai Tooria, sillä Pella kantaa myös emänsä puolelta sinistä, mutta koska sijoitussopimus kattaa yhden poikueen päätimme kuitenkin panostaa harvinaisempaan.

Toorin ja Kaeden kasvattikoti on Englantilainen Helgabron Stud, jolla on pitkät linjat ruskean värin jalostuksessa. Kaksikko tulee kahdesta täysin eri linjasta, mutta kumpaakin yhdistää kolmanteen sukupolveen asti jatkuva pelkkien ruskeiden ja ruskeiden viittakuvioiden virta. Ei siis yllärivärejä tulossa tältä puolelta, ellei jostain hyvin kaukaa ole jokin ressessiivinen geeni siirtynyt tänne saakka! Ja mainittakoon nyt tunnelman latistamiseksi vielä tässäkin, että kanit eivät tosissaan ole vielä sylissämme ja toivon etten näitä kirjoittelemalla manaa koko matkaa. Peukut pystyyn että kaikki menee hyvin ja lapsoset tulevat ehjinä perille saakka!

Kääpiölupista jätteihin, Maille on suunnittelun sijaan ollut uros katsottuna jo viime huhtikuusta saakka, mutta omien pähkäilyjemme vuoksi päätimme kaikesta huolimatta astuttaa neidon vasta ensi keväänä. Näin saamme Maille A pisteet vielä ennen ensimmäistä poikuetta, mikä on Main tuontipohjan huomioon ottaen erittäin mahtavaa. Main sulhanen on musta saksanjättiperhosuros Norjalaisella tuontipohjalla. Huhu tosin myös kertoo, että mahdollinen sininen sulhanenkin olisi kenties saatavilla...

Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu Pyhtään ja Lohjan näyttelyt, joihin tiimit ovat vielä hieman rakenteilla. Maille ei valitettavasti hirveästi esteitä ole taasen siunaantunut loikittavaksi, sillä työvuoromme ovat täysin eri mieltä siitä kannattaako kisapaikalle ehtiä ollenkaan. Ohessa kuitenkin aiemmin luvattuja kisakuvia Maista Askolassa 6. heinäkuuta, edellisen julkaisun aikaan kun kuvia ei vielä ollut saatavilla ^^.

Kuvien copyt c, Siiri, Miia, Caro

Toori ja Kaede

Tänään lähti tililtä rahat brittipupuja varten. Nyt alkaa sitten jännitys. Elokuun alussa talouteen saapuu kaksi uutta jäsentä, kääpiölupat Toori ja Kaede. Toori on ruskea viittakuvio uros ja Kaede ruskea naaras. Kevät on mennyt kasvattajien kanssa mailaamiseen. Alunperin meille piti tulla ruskea naaras Hollannista, mutta sattuman kauppaa oli ettei kania saatu järjestettyä tuttujemme ajoreitille mitenkään.

Seuraavaksi naarasta yritettiin järjestää erään englantilaisen kasvattajan kautta, mutta valitettavasti sieltä ei löytynyt matkustusikäistä ruskeaa. Lopulta löytyi Kaede samalta kasvattajalta kuin Toorikin. Kaksikko ei kuitenkaan ole sukua toisilleen. Toori sen sijaan löytyi helposti. kasvattaja mailasi meille useita kuvia nuorista uroksistaan ja valinta oli meille vaivaton. Toista se oli kun muistelimme puoliskoni kanssa Main tuontia, kun kasvattajalta herui juuri ja juuri nimi ja lapsen vanhempien sukutaulut. Kuvia emme saaneet missään vaiheessa.

Nyt jäljelle jääkin sitten enää odotus ja jännitys. Uutta häkkiä rakennellessa...

RIP Naraya

Nara syntyi 28.2.2009 viiden sisaruksensa kanssa ranskanluppanaaralleni Riialle. Koko poikuea kasvoi terveenä lopputalven kylmistä säistä huolimatta ja Riia hoiti jälkikasvunsa huolella. Useampien viikkojen jälkeen poikaisen turkeissa alkoi ilmetä eroja. Toisilla karva jäi tavalliseksi, mutta kolmella lapsella turkki oli selkeästi pidempi. Kahdesta sisaruksesta kasvoi fuchseja, mutta Nara jäi puolipitkäkarvaiseksi.

Alunperin minun piti pitää poikueesta vain naaras Riialle seuraksi, mutta pitkän odottelunkaan jälkeen Naralle ei löytynyt ottajaa hurmaavasta luonteesta huolimatta. Päätin pitää sen itse kaikesta huolimatta. Kesällä 2009 Nara ja tämän sisko Rilla olivat pet-näyttelyssä Porvoossa. Nara sai kunniamaininnan hyvästä yleiskunnosta. Vuodet vierivät ja pupujen elämä meillä koostui ulkona vapaana juoksemisesta, talvesta ja kesästä, mustikoista ja mansikoista ja silitteyistä. Näyttelyissä emme käyneet pitkään aikaan, kunnes vuoden 2012 joulukuussa ilmoitin Naran Grand Galan ulkomuotoon. Herra sai yllätyksekseni pisteet 91,5, mutta viikonloppu kävi selkeästi jo otukselle raskaaksi ja päätin että sai jäädä viimeiseksi näyttelyksi.

Helmikuussa 2013 Nara sai itselleen ensimmäistä kertaa tyttöystävän ja pääsi viettämään lähes 3 viikkoa morsionsa Roncen kanssa. Maaliskuussa syntyivät ranskanpullat, joista aikuisikään selvisi kaksi urosta ja yksi naaras. Otin itselleni poikueesta uroksen (taas, vaikka naaras piti ottaa). Olin harkinnut jo vuosi aikaisemmin Naran kastrointia, mutta 3 vuotiaan ranskanlupan kastroiminen ei tuntunut enää hyvältä idealta. Olin todella iloinen siitä, että Nara sai edes noita viimeisinä kuukausinaan itselleen ystävän, sillä kotona otus lekotteli aina tasaisin väliajoin muiden kanien häkkien ovien edessä.

Keskiviikkona 10.7 nukkui pois vanhin omista kaneistani, oma kasvattini ranskanluppauros Nara. Muutama kuukausi sitten Naran selkä oli mennyt huonompaan kuntoon, mutta koska kanilla ei ollut kipuja, päätimme jatkaa tilanteen seuraamista. Nyt liikkuminen oli kuitenkin mennyt huonompaan ja viimeisinä päivinä herraan iski vielä hilsepunkki. Olemme kerran aikaisemmin taistelleet hilsepunkin kanssa viitisen vuotta sitten, silloinkin siihen sairastui ensin jo valmiiksi peruskunnoltaan heikko kani. Edellisen kerran perusteella tiesimme, että Naran oireet olisi voitu hoitaa, mutta hilsepunkki iskee heikkoon lähes varmasti uudelleen erityisesti kun kyse on maapohjaisista ulkohäkeistä.

Varasin luottoeläinlääkärillemme lopetusajan heti. Päätös oli todella vaikea, omien kasvattien lopettaminen tuntuu aina kaikkein raskaimmalta. Sitä on pitänyt pientä kädellä kun tämä on ollut päivän vanha ja lopulta sylissään kun tämä nukkuu pois. Eläinlääkärillä laskin otuksen ensin pöydälle mutta selästään huolimatta tämä kiipesi syliin kun siinä pöydän vieressä seisoin. Sellainen se on aina ollut, kiipeää syliin kun jännittää. Siinä sylissä annettiin rauhoite. Oli niitä kyyneleitä aika vaikea hillitä kun mielessä pyöri vain vaiheita pojan elämästä alusta loppuun saakka. Kotona haudatessa mieleen ryömi se aina samainen lopetuksen jälkeinen syyllisyys, olisiko jotain voitu tehdä enemmän, oliko päätös oikea. Ainoa mieltä rauhoittava ajatus on, että nyt pojalla ehkä siellä tien toisella puolen on ne kaipaamansa pupuystävät ja lapsi on vihdoin kivuton.

RIP Song of the Heart "Nara"
Olet sydämesäni aina

Askolan kisat 6.7.2013

Lauantaina startattiin yhdeksältä kohti Askolaa Main, Elvin, Taian ja Miichanin kanssa. Askolassa pettiin jälki-ilmoittauduttiin kaikkien muiden paitsi Main kanssa, joka meillä ei tunnetusti pet-luokkiin osallistu. Aluksi näytti siltä, että saadaan kaatamalla vettä päälle, sillä sen verran uhkaavat lähes mustat pilvet siinä kierteli ympärillä. Onneksi ainakaan ennen neljää ei taivaalta mitään tippunut, sen sijaan helle oli sen verran painostava, että illan ukkonen oli ennustettu jo moneen kertaan. Meillä oli mukana kylmälevy per naama pusseihin käärittynä ja niiden päällä meidän otukset sitten onneksi löysivät viilennystä. Ovat muuten pirun käteviä ja viilennys kestää lähemmäs 8 tuntia pakkasesta oton jälkeen jopa helteessä!

Petistä Elvin sai 92 pistettä, sen pitkä karva aina kostautuu kun ei se ikinä tule palautumaan ^^. Taika otti 91 pistettä, mutta oli silti baby urosten LKV1. Mii-chan oli meidän hienoin järkyttävästä karvanvaihdosta huolimatta ja sai 93 pistettä, hän nuorten naaraiden luokkavoittaja. Oikein ylpeitä oltiin kaikista, nämä meidän ei tunnetusti niin pettikaneja ole. ^^

Esteillä meillä oli sekä Elvin, että Mai helpossa suorassa ja helpossa mutkassa. Mai huolimatta pitkästä tauosta löysi oman temponsa nopeasti ja juoksutti ohjaajaansa perässä molemmat luokat. Paremmilla kierroksilla tuli yksi virhe molemmissa luokissa. Nyt on klassauksia mutkalta jo kaksi, suoralta yksi. Elphin sen sijaan oli elämänsä ensimmäistä kertaa hyppäämässä esteitä, kun kotona meillä ei tosiaan esteitä (vielä) ole. Tavoitteena oli päästä radan loppuun tyyli vaapaa, mutta pakollinen ja tavoitteeseen päästiin mutka radalla. Suoralla päästiin toiseksi viimeiselle esteelle ennen ajan loppumista. Mutkan tulos oli 6 virhettä paremmalla kierroksella ja tyylinäytettä voisi kutsua sanoilla "angry bunny style" (ymmärrätte kuvista, mitä tarkoitan ^^). Mai sijoittui suoralla kolmanneksi, olimme todella ylpeitä. Neidistä kuvia joudutaan hieman odottamaan, sillä omalla kameralla vauhtipupusta ei saatu yhtään ei tärähtänyttä kuvaa :P

Kun päästiin poppoon kanssa kotiin lähdettiin vielä palauttamaan Pella takaisin sijoituskotiinsa ja nyt tuntuu taas pupuhuone tyhjältä kun on vaan nämä meidän omat siellä viemässä tilaa :)
Kaunista kesää!

Piharemontti ja Ossi

Tässä viikon sisällä on saatu käyttää luovuutta kun piharemontti pisti meidän ulkoilutilan viikoksi pakettiin. Onneksi talossa on ulkokäytävät joilla mahtuu myös spurttailemaan mukavasti naapureiden iloksi. Meillä on kyllä käynyt todella hyvä tuuri mitä naapureihin tulee, on oltu oikein ymmärtäväisiä jänisten satunnaisten mekasteluiden suhteen, vaikka tässä tönössä on onneksi myös todella hyvä äänieristys. Pihalla ulkoillessa on tullut solmittua tuttavuussuhteita eniten tässä talossa ja puput ovat lasten suosikkeja.

Tällä hetkellä meillä majailee myös yksi ylimääräinen, kääpiöluppa Ossi, jonka perhe nauttii lomastaan Pariisissa. Otus on osoittautunut oikein seuralliseksi ja majailee meillä tämän viikon keittiössä. Ei hetkeen ole ollut tälläistä jänistä, joka näin aktiivisesti koko ajan seuraa mitä me tässä puuhataan. Ossin lisäksi tulee hoitoon torstaina myös sijoituskodissa asuva oma luppalapsemme Pella, jonka perhe on myös viikon poissa, että hetken aikaa täällä on taas talo täynnä pitkäkorvia!

Askolan näyttely lähestyy. Emme oikeastaan ole hirveästi nyt PET-näyttelyitä kiertäneet, meillä kun tämä tiimi on tällä hetkellä aika ryhtipupuilla kirjottu ja vaikka ovat kyllä ihan kiltisti koko porukka niin ei ihan sitä pet-kanin letkeyttä näistä samalla tavalla löydy. Noh, päätettiin kuitenkin ilmoittautua Askolaan lähinnä omaksi iloksi. Sinne lähtee mukaan Elvin, Mii-chan ja Taika. Maita ei edes harkita pettiin, sillä neidolla ei hermo kanna niin kauas, mutta huhutaan, että esteitä olisi tiedossa samana päivänä lähistöllä, eli kenties Mai lähtee kuitenkin mukaan hyppimään.

Sateiset terveiset!

Uutisvuoto ^^

Päivittelyä pitkän aikavälin jälkeen...

Taika ja Nara
20.3.2013 syntyivät Milla Viljalan huomassa ranskanluppalapsoset, joiden isä oma kasvattini Nara on. Alunperin poikueesta oli suunniteltu tulevan meille naaras, mutta tyypilliseen tuuriin yhtäkään värillistä naarasta poikueesta ei selvinnyt luovutusikään, ainoastaan valkoinen ps naaras Enni, joka jäi kasvattajalle. Siispä meille saapui uros, luonnonisabella viittakuvio, nimeltä Jäätuulen Taikakaava.

Vähän ennen Taian luovutusta Naran selkä meni huonoon kuntoon. Meillä kävi todella hyvä tuuri, että pappa jaksoi vielä tämän viimeisen poikueensa saada ennen eläkepäiviään. Kanilla ei kuitenkaan ole kipuja, eikä vamma haittaa toistaiseksi tämän elämää, joten seurailemme vielä ainakin kesän pitääkö herra päästää vihreämmille laitumille sitten syksyllä.

Nara (vas) ja Taika (oik)

Mai

27-28.4.2013, Helsingin messukeskuksessa järjestetyillä lemmikkimessuilla PetExpossa Mai oli ensimmäistä kertaa ulkomuotoluokassa, sekä esteillä. Jänes osallistui B-luokkaan, nuorten arvosteluun ja sai 94,5 pistettä, sekä KuMan. Ainoana Saksanjättiedustaja oli luonnollisesti myös ROP. Esteitä jännitettiin sitten hieman enemmän. Ensimmäisen päivän suoralla radalla harkitsin hetken keskyttämistä jo lämmittelyradalla, kun kaikki vieraat äänet ja putoilevat puomit vaikuttivat käyvän ylivoimaisiksi superpupulle. Noh, jostakin se esteinnostus kuitenkin kumpusi, kun yhtäkkiä vauhtia alkoikin löytymään ja rauhalliseen tahtiin ensimmäinen kierros mentiin seitsemällä virheellä ja toinen kuudella. Oikea yllättäjä oli kuitenkin seuraava päivä kun helpossa mutkassa Mai sijoittui kuudenneksi puhtaalla radalla. Siinä sai ohjaaja juosta perässä!

No, noin viikko PetExpon jälkeen esteuralle tuli kuitenkin reilusti takapakkia kun Mai alkoi ontumaan ulkona riehumisen jälkeen toista etujalkaansa. Lääkärissä syyksy selvisi  yhden varpaan murtuma ja kipulääkkeen lisäksi otukselle määrättiin kuukausi häkissä istumista. Nyt se aika on onneksi jäänyt taakse, murtuma parantunut hyvin ja neiti on taas päässyt ulkoilemaan, tosin esteet taitavat pysyä nurkassa meidän osaltamme ainakin vielä kesäkuun loppuun saakka.

Main astuttaminen nyt loppukesästä sen sijaan on taas harkinnan alla ja olemme miettineet siirtävämme sen ensi kevääseen juurikin tuon murtuman takia, jotta nyt kesässä jäisi sitten enemmän aikaa vielä hyppäämiselle kunhan sinne asti pääsemme, sekä muuhun kesätemmellykseen, joka muuten kaventuisi poikasten myötä.

PetExpo 27.4.2013 // C Siirilydia

Mii-chan

Exposta tarttui mukaan myös muutakin, nimittäin sininen kääpiöluppanaaras Willow's Take Notice, tutummin Mii-chan tai Miisa. Tämä neiti on näihin päiviin menessä ehtinyt jo kasvaa aika lailla ja on luonteeltaan varsin tempperamenttinen nuori neiti. Miisan vanhemmat ovat molemmat sertinsä ansainneita luppia, joten odotuksia kyllä on.

Mii-chan 10vk

Elphin

Elphinistä on tullut kahden poikueen isä kevään aikana. Ensimmäinen poikue syntyi Hottentotin kanilassa. Kaksi poikasta, uros ja naaras. Toinen poikue taas Susanna Koiviston huomassa, siellä poikuekoko ylitti viiden poikasen, sukupuolista en ole vielä saanut varmaa tietoa. Astutuslainan jälkeen herralla oli hieman lihaskatoa ja ruokamäärää nostettiin joksikin aikaa, oli tullut hieman naisten pompottelemaksi. Nyt Elvin on kuitenkn taas jo oma muhku itsensä ja päivittäiseen ulkoiluun pihalla tuntuu riittävän loputtomasti energiaa.

Honey Bunny's Elphin

Toori ja Kaede

Uusia tuttavuuksia on luvassa myös syksyksi, kun meille saapuu Englannista perheenlisäystä. Kääpiölupat Toori, ruskea viittakuviouros ja Kaede, ruskea naaras, saapuvat meille Elokuussa. Lapsosia odotetaan jo innolla ja uusi häkki on jo rakenteilla.

Pupuhuoneen uusi sisustus

Noin kuukausi sitten saatiin valmiiksi myös aivan uusi pupukerrostalomme mitoilla 160x60x150cm. Talossa asuvat tällä hetkellä Elphin, Mii-chan ja Taika. Uudesta samanklataisesta kerroshähistä kaavaillaan hieman pienempää, koska kävi lähellä, ettei tämä edeltäjä olisi mahtunut asuntomme ovesta sisään. Ensin irrotettiin ovi, sen jälkeen saatiin vasta talo sisään. Onneksi oven paikalleen laittaminen on vaivatonta. Hienosta talosta kiitämme isääni, joka yhäkin on maailman paras häkinrakentaja, toki me avustimme vähän. Maille puisen häkin sijaan rakennettiin 3x1m kokoinen kompostikehikkohäkki, jossa neitokaisella on ollut tilaa liikuskella hieman enemmän. Ulkoilu on meille silti vieläkin pääliikuntamuoto.

Sellaista. Kaunista kesää kaikille!

Pupumatka Turkuun

Huomenna käy matka kohti Turkua. Sinne satamaan saapuu iltasella laiva Ruotsista ja mukanaan se kuljettaa muun muassa meille tuliaisia aina Tanskasta asti. Eli toisinsanoen menemme vastaanottamaan sinisen saksanjättinaaraamme Main. Samalla reissulla pistettiin kilometrit käyttöön ja poikkeamme ensin Salossa, minne viemme astutuslainaan ranskanluppaurokseni Naran, sekä sitten Turussa annamme astutuslainaan myös kääpiöluppauros Elphinin. Näin saatiin talokin tyhjäksi, jotta voimme pitää vähintään muutaman viikon karanteenin Maille.
Odotan itse Maita aika innolla, mutta en pelkästään jäniksen itsensä takia vaan myös sen takia, että saadaan vihdoin taas uutta verta Suomen saksanjättikasvatukseen. Nyt vaan toivoisin, että joku ehtisi hakea mukavan uroksen esim. Ruotsista, jotta ei tarvitsisi Maita astuttaa ihan näillä samoilla uroksilla, jotka ovat kaikki vähän toisilleen sukua. Niin paljon haluaisin tuoda itselleni saksasta uroksen, sinisen olisi sekin, mutta valitettavasti tämän tönön tila rupeaa loppumaan mikäli jotain Main poikasia haluan pitää itsellänikin. Nyt kaivattaisiin niin paljon jotain suomalaisten saksanjätti-innostuneiden välistä yhteistyötä, että päästäisiin saamaan uusia verilinjoja Suomeenkin ^^
Eipä tässä muuta, Maista kuvia varmaankin maanantaina.

Lohja 13.01.2013

Siinä neljän aikoihin kotiuduttiin Lohjalta, oltiin Kääpiökaniyhdistyksen järjestelmässä näyttelyssä Elfin kanssa. Lähdimme lähinnä kyydiksi muille, eikä mitään ihmeitä Elfiltä odotettu, mutta aivan jotain muuta saatiin, sillä pisteitä tuli 94. Olimme aivan äimän käkenä ^^ Päätettiin nyt sitten, että ainakin seuraavan tulokkan tuloon asti Elfi saa säilyttää miehuutensa ja kokeillaan jos sille löytyisi ehkä morsian, mutta ei sen leikkaussuunnitelmaa kuitenkaan hylätty.
Toinen uutinen on uusi tulokas, joka tulee Tanskasta. Saamme tutun hakumatkan mukana meille sinisen saksanjättischekin. Moisia ei pahemmin Suomessa ole ollut ja odotamme Maita innolla. 17.02 käydään poimimassa se Turusta, kun reissaajat saapuvat Suomeen.
Narallekin löydettiin seuraa, helmikuussa poika pääsee morsiammensa luokse. Kyseessä on isabella viitta, todellinen nättimys. Siitä poikueesta sitten naaras olisi tarkoitus ottaa meille mikäli tuuri käy :)
Sellasia meille tällä kertaa ^^