Plans and Backgrounds

Tänään on taas taloudessa yksi pitkäkorva lisää kun oma sijoituspupumme Pella tuli meille taasen hoitoon perheensä lomasuunnitelmien ajaksi. Neiti on kasvanut hirmuisesti ja on alkanut kehittyä oikein hienoksi klupaksi, vaikka aluksi olimme vähän epäileväisiä hontelon tytön suhteen. Itseasiassa kehittymien Pellan ja vain kuukautta vanhemman Mii-chanin kanssa on mennyt juuri päinvastoin kuin kuvittelimme.

Mii-chanilla on hieno suku, molemmille vanhemmilla on serti ja sukutaulussa on pitkälista korkean pistesuorituksen tehneitä kaneja. Kääpiöluppa ei valitettavasti ole se helpoin rotu jalostaa sillä vanhempien piirteet eivät välttämättä periydy suoraan poikasille, vaikka niin luulisi. Englanniksi piirteiden suoraan periytymistä kutsutaan osuvasti sanoilla "True Breed". En ole kuitenkaan heittänyt pyyhettä kehään ja vaikkei tästä neidistä muotovaliota tulisikaan on Mii-chanista hieman arasta luonteestaan huolimatta kasvanut oikein reipas ja suloinen neiti. Odotamme innolla millaisen poikueen saamme ensi keväällä hänestä ja Elfistä.

Takaisin Pellaan. Pellan isä on ruskea Saksantuonti ja siksi ensi keväänä olisi siis odotettavissa kaksi ruskeaa poikuetta, toinen Pellan ja toinen Kaeden. Molemmissa poikueissa olisi mahdollista syntyä myös ruskeaa viittaa, sekä Pellan poikuesta myös mustaa ja mustaa viittaa. Toorista tulisi molempien poikueiden isä. Oli hetken aikaa painottelua haluaisimmeko käyttää Pellalle mieluummin Elfiä vai Tooria, sillä Pella kantaa myös emänsä puolelta sinistä, mutta koska sijoitussopimus kattaa yhden poikueen päätimme kuitenkin panostaa harvinaisempaan.

Toorin ja Kaeden kasvattikoti on Englantilainen Helgabron Stud, jolla on pitkät linjat ruskean värin jalostuksessa. Kaksikko tulee kahdesta täysin eri linjasta, mutta kumpaakin yhdistää kolmanteen sukupolveen asti jatkuva pelkkien ruskeiden ja ruskeiden viittakuvioiden virta. Ei siis yllärivärejä tulossa tältä puolelta, ellei jostain hyvin kaukaa ole jokin ressessiivinen geeni siirtynyt tänne saakka! Ja mainittakoon nyt tunnelman latistamiseksi vielä tässäkin, että kanit eivät tosissaan ole vielä sylissämme ja toivon etten näitä kirjoittelemalla manaa koko matkaa. Peukut pystyyn että kaikki menee hyvin ja lapsoset tulevat ehjinä perille saakka!

Kääpiölupista jätteihin, Maille on suunnittelun sijaan ollut uros katsottuna jo viime huhtikuusta saakka, mutta omien pähkäilyjemme vuoksi päätimme kaikesta huolimatta astuttaa neidon vasta ensi keväänä. Näin saamme Maille A pisteet vielä ennen ensimmäistä poikuetta, mikä on Main tuontipohjan huomioon ottaen erittäin mahtavaa. Main sulhanen on musta saksanjättiperhosuros Norjalaisella tuontipohjalla. Huhu tosin myös kertoo, että mahdollinen sininen sulhanenkin olisi kenties saatavilla...

Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu Pyhtään ja Lohjan näyttelyt, joihin tiimit ovat vielä hieman rakenteilla. Maille ei valitettavasti hirveästi esteitä ole taasen siunaantunut loikittavaksi, sillä työvuoromme ovat täysin eri mieltä siitä kannattaako kisapaikalle ehtiä ollenkaan. Ohessa kuitenkin aiemmin luvattuja kisakuvia Maista Askolassa 6. heinäkuuta, edellisen julkaisun aikaan kun kuvia ei vielä ollut saatavilla ^^.

Kuvien copyt c, Siiri, Miia, Caro

Toori ja Kaede

Tänään lähti tililtä rahat brittipupuja varten. Nyt alkaa sitten jännitys. Elokuun alussa talouteen saapuu kaksi uutta jäsentä, kääpiölupat Toori ja Kaede. Toori on ruskea viittakuvio uros ja Kaede ruskea naaras. Kevät on mennyt kasvattajien kanssa mailaamiseen. Alunperin meille piti tulla ruskea naaras Hollannista, mutta sattuman kauppaa oli ettei kania saatu järjestettyä tuttujemme ajoreitille mitenkään.

Seuraavaksi naarasta yritettiin järjestää erään englantilaisen kasvattajan kautta, mutta valitettavasti sieltä ei löytynyt matkustusikäistä ruskeaa. Lopulta löytyi Kaede samalta kasvattajalta kuin Toorikin. Kaksikko ei kuitenkaan ole sukua toisilleen. Toori sen sijaan löytyi helposti. kasvattaja mailasi meille useita kuvia nuorista uroksistaan ja valinta oli meille vaivaton. Toista se oli kun muistelimme puoliskoni kanssa Main tuontia, kun kasvattajalta herui juuri ja juuri nimi ja lapsen vanhempien sukutaulut. Kuvia emme saaneet missään vaiheessa.

Nyt jäljelle jääkin sitten enää odotus ja jännitys. Uutta häkkiä rakennellessa...

RIP Naraya

Nara syntyi 28.2.2009 viiden sisaruksensa kanssa ranskanluppanaaralleni Riialle. Koko poikuea kasvoi terveenä lopputalven kylmistä säistä huolimatta ja Riia hoiti jälkikasvunsa huolella. Useampien viikkojen jälkeen poikaisen turkeissa alkoi ilmetä eroja. Toisilla karva jäi tavalliseksi, mutta kolmella lapsella turkki oli selkeästi pidempi. Kahdesta sisaruksesta kasvoi fuchseja, mutta Nara jäi puolipitkäkarvaiseksi.

Alunperin minun piti pitää poikueesta vain naaras Riialle seuraksi, mutta pitkän odottelunkaan jälkeen Naralle ei löytynyt ottajaa hurmaavasta luonteesta huolimatta. Päätin pitää sen itse kaikesta huolimatta. Kesällä 2009 Nara ja tämän sisko Rilla olivat pet-näyttelyssä Porvoossa. Nara sai kunniamaininnan hyvästä yleiskunnosta. Vuodet vierivät ja pupujen elämä meillä koostui ulkona vapaana juoksemisesta, talvesta ja kesästä, mustikoista ja mansikoista ja silitteyistä. Näyttelyissä emme käyneet pitkään aikaan, kunnes vuoden 2012 joulukuussa ilmoitin Naran Grand Galan ulkomuotoon. Herra sai yllätyksekseni pisteet 91,5, mutta viikonloppu kävi selkeästi jo otukselle raskaaksi ja päätin että sai jäädä viimeiseksi näyttelyksi.

Helmikuussa 2013 Nara sai itselleen ensimmäistä kertaa tyttöystävän ja pääsi viettämään lähes 3 viikkoa morsionsa Roncen kanssa. Maaliskuussa syntyivät ranskanpullat, joista aikuisikään selvisi kaksi urosta ja yksi naaras. Otin itselleni poikueesta uroksen (taas, vaikka naaras piti ottaa). Olin harkinnut jo vuosi aikaisemmin Naran kastrointia, mutta 3 vuotiaan ranskanlupan kastroiminen ei tuntunut enää hyvältä idealta. Olin todella iloinen siitä, että Nara sai edes noita viimeisinä kuukausinaan itselleen ystävän, sillä kotona otus lekotteli aina tasaisin väliajoin muiden kanien häkkien ovien edessä.

Keskiviikkona 10.7 nukkui pois vanhin omista kaneistani, oma kasvattini ranskanluppauros Nara. Muutama kuukausi sitten Naran selkä oli mennyt huonompaan kuntoon, mutta koska kanilla ei ollut kipuja, päätimme jatkaa tilanteen seuraamista. Nyt liikkuminen oli kuitenkin mennyt huonompaan ja viimeisinä päivinä herraan iski vielä hilsepunkki. Olemme kerran aikaisemmin taistelleet hilsepunkin kanssa viitisen vuotta sitten, silloinkin siihen sairastui ensin jo valmiiksi peruskunnoltaan heikko kani. Edellisen kerran perusteella tiesimme, että Naran oireet olisi voitu hoitaa, mutta hilsepunkki iskee heikkoon lähes varmasti uudelleen erityisesti kun kyse on maapohjaisista ulkohäkeistä.

Varasin luottoeläinlääkärillemme lopetusajan heti. Päätös oli todella vaikea, omien kasvattien lopettaminen tuntuu aina kaikkein raskaimmalta. Sitä on pitänyt pientä kädellä kun tämä on ollut päivän vanha ja lopulta sylissään kun tämä nukkuu pois. Eläinlääkärillä laskin otuksen ensin pöydälle mutta selästään huolimatta tämä kiipesi syliin kun siinä pöydän vieressä seisoin. Sellainen se on aina ollut, kiipeää syliin kun jännittää. Siinä sylissä annettiin rauhoite. Oli niitä kyyneleitä aika vaikea hillitä kun mielessä pyöri vain vaiheita pojan elämästä alusta loppuun saakka. Kotona haudatessa mieleen ryömi se aina samainen lopetuksen jälkeinen syyllisyys, olisiko jotain voitu tehdä enemmän, oliko päätös oikea. Ainoa mieltä rauhoittava ajatus on, että nyt pojalla ehkä siellä tien toisella puolen on ne kaipaamansa pupuystävät ja lapsi on vihdoin kivuton.

RIP Song of the Heart "Nara"
Olet sydämesäni aina

Askolan kisat 6.7.2013

Lauantaina startattiin yhdeksältä kohti Askolaa Main, Elvin, Taian ja Miichanin kanssa. Askolassa pettiin jälki-ilmoittauduttiin kaikkien muiden paitsi Main kanssa, joka meillä ei tunnetusti pet-luokkiin osallistu. Aluksi näytti siltä, että saadaan kaatamalla vettä päälle, sillä sen verran uhkaavat lähes mustat pilvet siinä kierteli ympärillä. Onneksi ainakaan ennen neljää ei taivaalta mitään tippunut, sen sijaan helle oli sen verran painostava, että illan ukkonen oli ennustettu jo moneen kertaan. Meillä oli mukana kylmälevy per naama pusseihin käärittynä ja niiden päällä meidän otukset sitten onneksi löysivät viilennystä. Ovat muuten pirun käteviä ja viilennys kestää lähemmäs 8 tuntia pakkasesta oton jälkeen jopa helteessä!

Petistä Elvin sai 92 pistettä, sen pitkä karva aina kostautuu kun ei se ikinä tule palautumaan ^^. Taika otti 91 pistettä, mutta oli silti baby urosten LKV1. Mii-chan oli meidän hienoin järkyttävästä karvanvaihdosta huolimatta ja sai 93 pistettä, hän nuorten naaraiden luokkavoittaja. Oikein ylpeitä oltiin kaikista, nämä meidän ei tunnetusti niin pettikaneja ole. ^^

Esteillä meillä oli sekä Elvin, että Mai helpossa suorassa ja helpossa mutkassa. Mai huolimatta pitkästä tauosta löysi oman temponsa nopeasti ja juoksutti ohjaajaansa perässä molemmat luokat. Paremmilla kierroksilla tuli yksi virhe molemmissa luokissa. Nyt on klassauksia mutkalta jo kaksi, suoralta yksi. Elphin sen sijaan oli elämänsä ensimmäistä kertaa hyppäämässä esteitä, kun kotona meillä ei tosiaan esteitä (vielä) ole. Tavoitteena oli päästä radan loppuun tyyli vaapaa, mutta pakollinen ja tavoitteeseen päästiin mutka radalla. Suoralla päästiin toiseksi viimeiselle esteelle ennen ajan loppumista. Mutkan tulos oli 6 virhettä paremmalla kierroksella ja tyylinäytettä voisi kutsua sanoilla "angry bunny style" (ymmärrätte kuvista, mitä tarkoitan ^^). Mai sijoittui suoralla kolmanneksi, olimme todella ylpeitä. Neidistä kuvia joudutaan hieman odottamaan, sillä omalla kameralla vauhtipupusta ei saatu yhtään ei tärähtänyttä kuvaa :P

Kun päästiin poppoon kanssa kotiin lähdettiin vielä palauttamaan Pella takaisin sijoituskotiinsa ja nyt tuntuu taas pupuhuone tyhjältä kun on vaan nämä meidän omat siellä viemässä tilaa :)
Kaunista kesää!