Huhhuh, muuta ei voi tästä päivästä oikein todeta. Aamulla lähtö oli aikainen, mukaan pakattiin Mii-chan, Elphin ja Mai. Kiitos viikonlopun työvuorojen, meidän osallistuminen tähän kaksipäiväiseen näyttelyyn jäi siis vain tähän lauantai-päivään. Ja esteiden osalta siis vain mutka ratoihin. Paikalle saavuimme onneksi ajoissa pitkästä matkasta huolimatta.
Pisteiden osalta päivä oli yhtä hullunmyllyä. Mai, jonka painoa emme voi punnita kotona vaa'an lukujen päättyessä viiteen kiloon, ei painanut kuin 5,5kg ja menetti painosta paljon pisteitä. Kiitos järkyttävän karvanvaihdon tuoman mukavan lisän loppupisteet olivat 89,5p. Kyllä siinä oli tunnin verran aika vakava naama, mutta onneksi realismi potki takaisin. Mai kun on vasta 10kk vanha, vasta lapsi sekin ja jättirodut kun tuppaavat kasvamaan hitaasti, ei noilla pisteillä ei siis meille vielä juurikaan mitään kerrottavaa. Paitsi että kasvaa täytyy vielä!
Elphin jatkoi tätä hyvin alkanutta pisteputkea saaden 90 pistettä. Kesällä on oltu ihan kiitettävästi auringossa ja tuon valopallon jättämät ruskeat jäljet tiputtelivat pisteitä reilusti. Tänään taas vaihteeksi myös Elphinin pitkä turkki tiputti pisteitä, saa nähdä miten taas seuraavalla kerralla ^^''. Yllättäjä sen sijaan oli Mii-chan, joka osallistui ensimmäistä kertaa elämässään ulkomuotoon. Tämän neidin kroppa on heittelehtinyt aivan järkyttävästä sopusuhtaiseen jo kuukausien ajan, mutta tänään oltiin taas paremman puolella. Pisteitä tippui hieman korvista ja karvasta, lopputulos oli 92p. Väristä neiti sai kehuja.
Esteiden osalta Elphin suoritti kuten aina, Angry Bunny style jaksaa vielä toistaiseksi hymyilyttää esteiden korjaajia. Laskusuosio on todennäköisesti pidemmän päälle kuitenkin luvassa, sillä tälläkin kertaa molemmilla kierroksilla tuli 7 virhettä. Tämä siis helpossa mutkassa. Mai sen sijaan klassautui viime Palojoen kisoista ja hyppäsi tänään ensimmäistä kertaa keskivaikeassa mutkassa. Olin huolissani jo alkuun, mutta halusimme kuitenkin kokeilla miten tämä touhu nyt lähtee sujumaan. Suurin huoleni olivat Main etujalat, sekä selkä. Main elopaino 5,5kg on aikamoinen rasite esteeltä laskeutuessa ja mikäli loikka ei ole kevyt, eli tehdään ilman vauhdinottoa on rasite todella suuri. Selkä sen sijaan taipuu jäteillä herkästi mikäli loikan pituusarvio menee pieleen.
Näillä tuntemuksilla ensimmäisellä kierroksella taisimme hypätä aina seitsemännelle esteelle, jonka jälkeen neiti ilmoitti olevansa liian väsy jatkamaan ja keskeytimme. Kierroksella oli nähty muutama hyvä hyppy, mutta myös niitä pelättyjä raskaita loikkia. Pahinta oli kuitenkin, että Main itsevarmuus ja riemu radalla tuntui kaikonneen ja vaihtuneen epävarmuuteen ja hermoiluun. Päätimme kuitenkin antaa toiselle kierrokselle mahdollisuuden ja hyppäsimmekin muutaman esteen oikein mallikkaasti, kunnes eteneminen alkoi tökkiä ja Mai aristaa suuria esteitä. Aika loppui kesken kahdeksannella esteellä ja tämän kokeilun jälkeen totesimme, että kv ei ole meidän paikka. Jatkamme siis tulevaisuudessa haamuilijoina (osallistumme kisaan, mutta emme saa sijoitusta) helpossa mutkassa, mikäli vielä kisaamme mutkaa.
Juuri kun päivä oli tulossa päätteeseen ja olimme hipsimässä kanien kanssa pois paikalta saimme pyydön jäädä vielä toviksi. Elphin ja Mai olivat tänään molemmat ulkomuototuomarikokelaiden käsissä ja näyttelyn päätteeksi oppilaat keskustelivat norjalaisen tuomarivahvistuksemme kanssa heidän pisteytyksistään. Päivän jälkeen koko poppoo oli aivan finaalissa ja jokainen kuluttivat loppuillan kotona nuokkuen.
Kuvia jälkeenpäin!
Syksyiset terveiset!
31.8.2013
21.8.2013
Värigenetiikan perusteita
Tästä joku sattui kysymään, niin kirjoitetaan tänne nyt lyhyesti vähän genetiikasta ja erityisesti noista kirjainjonoista, sitä kun jonkun verran käytän tässä blogissa. Eli ihan genetiikan perusteissa meillä on olemassa kaksi tapaa merkitä eri genotyyppejä. Näistä kahdesta käytämme Suomessa kansainvälisesti harvinaisempaa, eli saksalaista merkintätapaa. Genotyyppi koostuu viidestä tai useammasta lokuksesta, joista jokainen vaikuttaa eritavalla väriin.
A B C D ja G
Klassisin esimerkki genotyypistä on AA BB CC DD GG, joka on puhtaan (homotsygoottisen) luonnonharmaan genotyyppi. A lokus kertoo meille värin intensiteetin, eli kuinka täysi väritys on. AA on täysi väritys ja aa on albiino. B lokus kertoo värin levittäytymisen. BB viittaa luonnonharmaaseen, bb taas olisi luonnonkeltainen (samassa lokuksessa myös vastaavuudet japanilaiselle kuviolle ja raudanharmaalle). C lokus esittelee meille mustan värin. CC on musta ja cc ruskea. D lokus kertoo meille värin tummuusasteen, DD viittaa tummaan väriin (musta) ja dd sen diluutioon eli siniseen.Viimeinen lokus G kertoo meille agouti-geenin eli luonnonväri-geenin olemassa olon. GG viittaa agouti-geeniin, gg on yksivärinen (lisäksi tässä lokuksessa otter-, white- ja tan-kuviot). Näiden viiden lokuksen lisäksi genotyypin lopussa voi olla esim. Kk merkintä, joka merkitsee viittakuviota, mutta niistä ja esim. punavahvistajista joskus toiste.
Ydin siinä, että voidaan ennustaa mitä poikueessa syntyy on siinä, etä voidaan selvittää mikä kanin genotyyppi on. Esimerkkinä ollut luonnonharmaa on värinä dominoiva, eli kanin fenotyyppi (ulkoasu) on luonnonharmaa, mutta tämä voi silti kantaa resessiivisenä muiden värien geenejä. Dominoiva geeni merkitään aina isolla kirjaimella. Resessiivinen pienellä. Resessiiviset geenit voivat siirtyä sukupolvia ja taas sukupolvia eteenpäin paljastumatta ja niitä voi olla kanin genotyypissä vaikka suvun viimeiset 6 sukupolvea olisivat olleet pelkkää luonnonharmaata. Resessiivinen geeni tulee kuitenkin näkyviin fenotyypissä vasta kun kun geenit esiintyvät pareissa (esimerkiksi cc = ruskea).
Otetaan esimerkiksi vaikkapa tuossa aiemmassa postauksessa esiintyvä tilanne, jossa poikueen emänä toimisi isabella ja isänä sininen. Isabellan genotyyppi on puhtaana AA bb CC dd gg ja sininen AA BB CC dd gg. Siniseen tekevät resessiiviset d:t löytyvät molemmilta, jolloin tiedetään jo varmasti, että yhdestelmästä voi syntyä sinistä. Vaikeammaksi ennustukseksi jääkin isabellan esiintyminen poikueessa. Tiedämme, että uroksen suvussa on kolmannessa sukupolvessa esiintynyt isabellaa, joten voimme olettaa, että uroksen genotyypin B lokus ei välttämättä olekaan BB vaan Bb, jolloin uros kantaa isabellan syntymiseen tarvittavaa geeniä. Mikäli uroksen genotyypissä isoisistä huolimatta on BB, poikueessa ei voi syntyä isabellaa, mutta sen sijaan poikaset kantavat isabellaa saadessaan emältä yhden pienen b:n ja isältä yhden suuren B:n.
Ehkä tämä selvesi jotakin, tässä vielä pieni pätkä sanastoa, jota käytin postauksessa:
fenotyyppi = ulkoasu (se mitä näet)
genotyyppi = mitä kanin perimässä on
diluutio = laimennus
dominoiva = vallitseva tekijä
resessiivinen = väistyvä tekijä
homotsygoottinen = kaikki alleelit (tässä yhteydessä kirjaimet) ovat samoja
heterotsygoottinen = alleelit ovat erilaisia.
A B C D ja G
Klassisin esimerkki genotyypistä on AA BB CC DD GG, joka on puhtaan (homotsygoottisen) luonnonharmaan genotyyppi. A lokus kertoo meille värin intensiteetin, eli kuinka täysi väritys on. AA on täysi väritys ja aa on albiino. B lokus kertoo värin levittäytymisen. BB viittaa luonnonharmaaseen, bb taas olisi luonnonkeltainen (samassa lokuksessa myös vastaavuudet japanilaiselle kuviolle ja raudanharmaalle). C lokus esittelee meille mustan värin. CC on musta ja cc ruskea. D lokus kertoo meille värin tummuusasteen, DD viittaa tummaan väriin (musta) ja dd sen diluutioon eli siniseen.Viimeinen lokus G kertoo meille agouti-geenin eli luonnonväri-geenin olemassa olon. GG viittaa agouti-geeniin, gg on yksivärinen (lisäksi tässä lokuksessa otter-, white- ja tan-kuviot). Näiden viiden lokuksen lisäksi genotyypin lopussa voi olla esim. Kk merkintä, joka merkitsee viittakuviota, mutta niistä ja esim. punavahvistajista joskus toiste.
Ydin siinä, että voidaan ennustaa mitä poikueessa syntyy on siinä, etä voidaan selvittää mikä kanin genotyyppi on. Esimerkkinä ollut luonnonharmaa on värinä dominoiva, eli kanin fenotyyppi (ulkoasu) on luonnonharmaa, mutta tämä voi silti kantaa resessiivisenä muiden värien geenejä. Dominoiva geeni merkitään aina isolla kirjaimella. Resessiivinen pienellä. Resessiiviset geenit voivat siirtyä sukupolvia ja taas sukupolvia eteenpäin paljastumatta ja niitä voi olla kanin genotyypissä vaikka suvun viimeiset 6 sukupolvea olisivat olleet pelkkää luonnonharmaata. Resessiivinen geeni tulee kuitenkin näkyviin fenotyypissä vasta kun kun geenit esiintyvät pareissa (esimerkiksi cc = ruskea).
Otetaan esimerkiksi vaikkapa tuossa aiemmassa postauksessa esiintyvä tilanne, jossa poikueen emänä toimisi isabella ja isänä sininen. Isabellan genotyyppi on puhtaana AA bb CC dd gg ja sininen AA BB CC dd gg. Siniseen tekevät resessiiviset d:t löytyvät molemmilta, jolloin tiedetään jo varmasti, että yhdestelmästä voi syntyä sinistä. Vaikeammaksi ennustukseksi jääkin isabellan esiintyminen poikueessa. Tiedämme, että uroksen suvussa on kolmannessa sukupolvessa esiintynyt isabellaa, joten voimme olettaa, että uroksen genotyypin B lokus ei välttämättä olekaan BB vaan Bb, jolloin uros kantaa isabellan syntymiseen tarvittavaa geeniä. Mikäli uroksen genotyypissä isoisistä huolimatta on BB, poikueessa ei voi syntyä isabellaa, mutta sen sijaan poikaset kantavat isabellaa saadessaan emältä yhden pienen b:n ja isältä yhden suuren B:n.
Ehkä tämä selvesi jotakin, tässä vielä pieni pätkä sanastoa, jota käytin postauksessa:
fenotyyppi = ulkoasu (se mitä näet)
genotyyppi = mitä kanin perimässä on
diluutio = laimennus
dominoiva = vallitseva tekijä
resessiivinen = väistyvä tekijä
homotsygoottinen = kaikki alleelit (tässä yhteydessä kirjaimet) ovat samoja
heterotsygoottinen = alleelit ovat erilaisia.
20.8.2013
Marsha!
Ja sattuma toi meille Marshan... Eilen meille muutti kaikessa tässä hulivilinässä myös uusi perheenjäsen, tosin poiketen kaikista muista, Marsha on meillä vain sijoituksessa. Hottentotin Marshmallow, eli tutummin Marsha on isabella kääpiöluppanaaras, jolla on aivan mahtava kroppa ja muikea luonne. Neitikaisen pompuissa riittää myös korkeutta, eli kenties tästä jäniksestä tulee sitten uusi esteluppa.
Värinä isabella (AA bb CC dd gg) on minusta todella kaunis, mutta emme ole aiemmin harkinneet sitä omiemme joukkoon, sillä olemme halunneet pitäytyä nyt kahdessa värissä (+ musta jolta ei tässä kombossa voida välttyä). Hetki genetiikkaa selattuamme huomasimme kuitenkin mielenkiintoisen faktan, sillä sekä sinisellä, että isabellalla on D lokuksessa pienet kirjaimet, joten toisin sanoen kun Marshan astuttaa Elphinillä, me saamme kaikesta huolimatta sinisen poikueen.
No, eihän se sellaisenaan kelkkaa olisi keikuttanut, mutta julma fakta on, että siniseksi jalostusnaaraksi tarkoitetulla Mii-chanilla on nyt ollut vatsa mystisesti ja pahasti sekaisin ja olemme tulleet siihen tulokseen, ettemme todennäköisesti halua käyttää sitä jalostukseen. Mutta Mii-chanista lisää toiseen kertaan, tässä kuvia uudesta neidistä.
Värinä isabella (AA bb CC dd gg) on minusta todella kaunis, mutta emme ole aiemmin harkinneet sitä omiemme joukkoon, sillä olemme halunneet pitäytyä nyt kahdessa värissä (+ musta jolta ei tässä kombossa voida välttyä). Hetki genetiikkaa selattuamme huomasimme kuitenkin mielenkiintoisen faktan, sillä sekä sinisellä, että isabellalla on D lokuksessa pienet kirjaimet, joten toisin sanoen kun Marshan astuttaa Elphinillä, me saamme kaikesta huolimatta sinisen poikueen.
No, eihän se sellaisenaan kelkkaa olisi keikuttanut, mutta julma fakta on, että siniseksi jalostusnaaraksi tarkoitetulla Mii-chanilla on nyt ollut vatsa mystisesti ja pahasti sekaisin ja olemme tulleet siihen tulokseen, ettemme todennäköisesti halua käyttää sitä jalostukseen. Mutta Mii-chanista lisää toiseen kertaan, tässä kuvia uudesta neidistä.
Palojoki 18.8.2013
Sunnuntai suhahti menemään Palojoen Suomen Estekanien pet-näyttelyssä ja estekisoissa. Mukana oli silloin vain Elphin ja Mai, joista luonnollisesti tasen vain Elphin oli pet-luokassa. Aamun valkeni aika viileänä ja sääkartat näyttivät pilvistä, joten hölmöyksissämme jätimme kylmäkiekot kotiin. Viileää ja hieman sadettakin kyllä riitti, aina sinne puolillepäivin saakka, mutta sen jälkeen hiostava lämpöaalto iski sinnekin. Onneksi jänekset oli mahdollista pitää varjossa ja kaikki meni loppujen lopuksi iha hyvin.
Mai ja Elphin olivat molemmat sekä helpossa suorassa, että mutkassa. Maille mutkasta metsästettiin viimeistä klassauspistettä ja sieltähän se tuli! Tosin erityisesti Maille meinasi käydä liian raskaaksi kahden luokan samaan aikaan hyppääminen, sillä suurempia taukoja hyppyvuorojen väleihin ei ehtinyt tulla. Elphin parka kävi siinä kaikessa myllytyksessä vielä pöydälläkin, mutta sitä vasten jätimme Elphinin mutkan toisen kierroksen hyppäämättä. Otus kun on tunneetu Angry Bunny tyylistään, joten säästimme loppujen lopuksi vain esteiden korjaajien hermoja. Main väsymys konkretisoitui mutkan ensimmäisellä kierroksella ja meinasimme ensin heittää vesilintua klassaushaaveillamme. Otus väsyi niin pahasti kuudennen esteen jälkeen, että keskeytin luokan. Toiselle kierrokselle saimme kuitenkin onneksi levänneen ja virkistyneen kanin. Ynnäättynä siis Mai hyppäsi sekä suoran, että mutkan yhdellä virheellä, Elphinin virheitä ei jaksettu laskea. ^^
Pet-luokasta Elphin sai 90,5 pistettä, josta taasen verotti pääasiassa otuksen pitkä karva, joka ei tosiaan palaudu. Itse olen aina hieman pohtinut mikä järki siinä on, että pirkäkarvaiselta otetaan palautumattomuudesta pisteitä, kun tyvi palautuu kuitenkin ja karva on muuten kiiltävä ja hyväkuntoinen. Mutta onneksi nämä Petit ovat meille lähinnä sellaista sivuajanvietettä ^^. Tässä vielä muutama kuva uusien tuttavuuksiemme kuvaamana.
Mai ja Elphin olivat molemmat sekä helpossa suorassa, että mutkassa. Maille mutkasta metsästettiin viimeistä klassauspistettä ja sieltähän se tuli! Tosin erityisesti Maille meinasi käydä liian raskaaksi kahden luokan samaan aikaan hyppääminen, sillä suurempia taukoja hyppyvuorojen väleihin ei ehtinyt tulla. Elphin parka kävi siinä kaikessa myllytyksessä vielä pöydälläkin, mutta sitä vasten jätimme Elphinin mutkan toisen kierroksen hyppäämättä. Otus kun on tunneetu Angry Bunny tyylistään, joten säästimme loppujen lopuksi vain esteiden korjaajien hermoja. Main väsymys konkretisoitui mutkan ensimmäisellä kierroksella ja meinasimme ensin heittää vesilintua klassaushaaveillamme. Otus väsyi niin pahasti kuudennen esteen jälkeen, että keskeytin luokan. Toiselle kierrokselle saimme kuitenkin onneksi levänneen ja virkistyneen kanin. Ynnäättynä siis Mai hyppäsi sekä suoran, että mutkan yhdellä virheellä, Elphinin virheitä ei jaksettu laskea. ^^
Pet-luokasta Elphin sai 90,5 pistettä, josta taasen verotti pääasiassa otuksen pitkä karva, joka ei tosiaan palaudu. Itse olen aina hieman pohtinut mikä järki siinä on, että pirkäkarvaiselta otetaan palautumattomuudesta pisteitä, kun tyvi palautuu kuitenkin ja karva on muuten kiiltävä ja hyväkuntoinen. Mutta onneksi nämä Petit ovat meille lähinnä sellaista sivuajanvietettä ^^. Tässä vielä muutama kuva uusien tuttavuuksiemme kuvaamana.
 |
| Kuvista kiitos Minna Pilssarille! |
15.8.2013
Kaede ja Toori
Vihdoin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja kuvattua nämä lapsukaiset. Tosiaan, 7.8 keskiviikkona ajoimme Turkuun hakemaan Englannista tuotua Kääpiöluppakaksikkoa. Samalla menomatkalla veimme Taian Lohjalle uuteen sijoituskotiinsa, poika pääsi suuriin ulkotiloihin, jossa tällä on nyt paljon tilaa rellätä. Laiva oli aivan napilleen satamassa ja saimme kanit hoiviimme helposti ja hyvinvoivina. Tosin naaraan kohdalla pelkäsimme muuta.
Kolme päivää ennen Turun reissua sain kanien kasvattajalta Englannista viestin, että hän oli katsonut naaraan iän väärin ja tämä oli 6 kuukauden sijasta vain 2 kuukautta vanha. Samassa viestissä kasvattaja ilmoitti lähtevänsä maalle samana päivänä, eikä voisi enää vastata yhteydenottoihin, joten hän pistää tämän kanin mukaan nuoresta iästä huolimatta. Olin itse pyytänyt etteivät poikaset olisi kovin nuoria silläkin uhalla, ettei sopivia löytyisi, sillä kauhutarinat pienien kuolemisesta stressiin matkalla ovat kyllä jättäneet jälkensä itse kuhunkin. No, satamassa tunnistin heti, ettei naaras ollut edes se kuvan kani, josta olin niitä otoksia aiemmin saanut, mikä ei sinällään ihme, sillä kuvan kani näytti kyllä vähintään 5kk vanhalta. Onni onnettomuudessa saamamme naaras saapui ehjänä perille ja on luonteeltaan mitä ihanin, sekä nätti kuin mikä!
Otuksille oli karanteenitilat jo valmiina laitettuina ja jänekset pääsivät heti häkkiin kantoboxeista. Hiljaisuus ja arkuus tosin loppui jo toisena päivänä. Kaede on osoittautunut oikeaksi mussukaksi, neiti on koko ajan kerjäämässä silityksiä. Toori sen sijaan on hieman arempi, mutta lämpenee kyllä hellimiselle siinä missä Kaedekin. Innolla odotamme miten lapsoset kasvavat. ^^ (oikealla Toori, vasemmalla Kaede)
Kolme päivää ennen Turun reissua sain kanien kasvattajalta Englannista viestin, että hän oli katsonut naaraan iän väärin ja tämä oli 6 kuukauden sijasta vain 2 kuukautta vanha. Samassa viestissä kasvattaja ilmoitti lähtevänsä maalle samana päivänä, eikä voisi enää vastata yhteydenottoihin, joten hän pistää tämän kanin mukaan nuoresta iästä huolimatta. Olin itse pyytänyt etteivät poikaset olisi kovin nuoria silläkin uhalla, ettei sopivia löytyisi, sillä kauhutarinat pienien kuolemisesta stressiin matkalla ovat kyllä jättäneet jälkensä itse kuhunkin. No, satamassa tunnistin heti, ettei naaras ollut edes se kuvan kani, josta olin niitä otoksia aiemmin saanut, mikä ei sinällään ihme, sillä kuvan kani näytti kyllä vähintään 5kk vanhalta. Onni onnettomuudessa saamamme naaras saapui ehjänä perille ja on luonteeltaan mitä ihanin, sekä nätti kuin mikä!
Otuksille oli karanteenitilat jo valmiina laitettuina ja jänekset pääsivät heti häkkiin kantoboxeista. Hiljaisuus ja arkuus tosin loppui jo toisena päivänä. Kaede on osoittautunut oikeaksi mussukaksi, neiti on koko ajan kerjäämässä silityksiä. Toori sen sijaan on hieman arempi, mutta lämpenee kyllä hellimiselle siinä missä Kaedekin. Innolla odotamme miten lapsoset kasvavat. ^^ (oikealla Toori, vasemmalla Kaede)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)