Olemme pyöritelleet tässä nyt pidemmän aikaa miten haluaisimme jatkaa kaniharrastusta omien kanien suhteen. Nara (RL urokseni Naraya) jäi vanhemmilleni, mutta päätimme jo aiemmin, että haluamme kanin myös nykyiseen kotiimme. Vastoinkäymiset, mitä kanien kanssa on lähiaikoina ollut teki molemmille kuitenkin sellaisen olon, että emme ehkä halua omaa uutta kania heti, vaan joku jota voisi pidemmän aikaa odottaa ja suunnitella olisi nyt parempi. Ja sitten yhtenä iltana se juolahti mieleen kun selasin Saksanjättischeckien kasvattajien määrää Suomessa (huimat 1, kiitos siitä silti Mira's <3).
Ensin siitä innostui huimasti sen enempää ajattelematta. Ulkomailta saisi Suomeen tuotua rotuun myös hieman uutta verta, ehkä kokonaan uuttaa väriäkin (Suomessahan Saksanjättiä esiintyy pääasiassa mustana). Ajatusta jonkin aikaa sulateltua päätin etsiä hieman kasvattajia ja kokeilla kepillä jäätä. 16 kasvattajasta 2 vastasi takaisin kyselyyn ensi kevään poikastilanteesta, joista toinen oli hollantilainen ja toinen saksalainen. Hollantilaisella kasvattajalla olisi enemmän sitä, mitä me halusimme, mutta päätimme lähteä kokeilemaan vielä myös Ranskan suunnasta. M puhuu hyvää ranskaa ja sen vuoksi meille ei onneksi pääse muodostumaan kovin suurta kielimuuria. Ranskasta emme ole vielä saaneet vastauksia.
Sitten aloimme miettiä itse matkaa. Autollahan se kannattaisi taittaa, mutta mitä reittiä. Parilla haulla selvisi myös se, että ilmainen tai edes halpa siitä reissusta ei tulisi. Ensin pitäähuomioida paljonko auton autolautalla kuljetus joko Ruotsiin tai Saksaan maksaa. Ensimmäinen vaihtoehto on näistä kahdesta selkeästi halvempi. Sitten bensat ja jossain pitäisi vielä yöpyäkin. Ynnäsimme päässä yhteen noin summan, että siinä 500-700 euron pintaan saattaisi saada matkat tehtyä. Sen euromäärän jälkeen on aika selvää, että vain yhtä kania ei sillä summalla kannata lähteä hakemaan, joten aloimme miettimään suomalaisten kasvattajien tarvetta. Kenties meille tulisi keväällä sitten muutama mutka muidenkin kaneja hakiessa. Aika näyttää, hyvää viikonloppua kaikille!
17.11.2012
15.11.2012
Personal 1
Ja sitten vähän henkilökohtaisemmaksi ^^
Olin aika yllättynyt kun tänään tarkistin blogin kävijämäärää, se kun yleensä on juuri avatuilla blogeilla 0-2 kävijän luokkaa, mutta täälläon tänään käynyt lähes 100 ihmistä o.O Ja nyt pelottaa kuinka paljon ihmiset sitten rupeaa tätäkin touhua tuomitsemaan, enhän minä ole mikään ammattilainen tai kasvattaja. Mutta omaksi huvikseni tätä halusin alkaa pitämään ja mikäli joku löytää itselleen jotain tarpeellista näistä teksteistä, onhan se vain plussaa :) Kanimaailmassa on kuitenkin paljon erimielisyyksiä, erityisesti ulko- ja sisäkanien välillä ja toivon, etten näillä teksteillä aiheuttaisi eripuraa kenenkään kanssa. Mikäli jollain on jotain sanottavaa, niin minulle saa kyllä laittaa sähköpostia aiheesta, yritän selittää kantaani :)
Toistaiseksi meillä ei ole pupuja hoidossa, mutta kumma kyllä otuksia silti, sillä serkkuni toi meille hoitoon muuton tieltä hänen kaksi kissaansa ^^. Minulla ei ole ollut ennen kissoja ja pitää kyllä sanoa, että alkuun ei yhtään tiedetty miten päin niiden kanssa olisi pitänyt olla, mutta nyt ne vallottavat kämppää vielä tovin. Pitkäkorvia silti kaivattaisiin, vieroitusoireet jänisotuksista ovat kovia ;)
Olin aika yllättynyt kun tänään tarkistin blogin kävijämäärää, se kun yleensä on juuri avatuilla blogeilla 0-2 kävijän luokkaa, mutta täälläon tänään käynyt lähes 100 ihmistä o.O Ja nyt pelottaa kuinka paljon ihmiset sitten rupeaa tätäkin touhua tuomitsemaan, enhän minä ole mikään ammattilainen tai kasvattaja. Mutta omaksi huvikseni tätä halusin alkaa pitämään ja mikäli joku löytää itselleen jotain tarpeellista näistä teksteistä, onhan se vain plussaa :) Kanimaailmassa on kuitenkin paljon erimielisyyksiä, erityisesti ulko- ja sisäkanien välillä ja toivon, etten näillä teksteillä aiheuttaisi eripuraa kenenkään kanssa. Mikäli jollain on jotain sanottavaa, niin minulle saa kyllä laittaa sähköpostia aiheesta, yritän selittää kantaani :)
Toistaiseksi meillä ei ole pupuja hoidossa, mutta kumma kyllä otuksia silti, sillä serkkuni toi meille hoitoon muuton tieltä hänen kaksi kissaansa ^^. Minulla ei ole ollut ennen kissoja ja pitää kyllä sanoa, että alkuun ei yhtään tiedetty miten päin niiden kanssa olisi pitänyt olla, mutta nyt ne vallottavat kämppää vielä tovin. Pitkäkorvia silti kaivattaisiin, vieroitusoireet jänisotuksista ovat kovia ;)
Ranskanluppa: lemmikkinä
// Huomioitavaa: tämä rotuesittely on kirjoitettu täysin
kirjoittajan kokemuksien perusteella, ainoastaan rotumääritelmä on kirjattu
Pohjoismaiseen kanistandardin mukaan. //
Ranskanluppa on yksi kolmesta tunnetusta jättikokoiseksi
määritellystä kanirodusta. Ihanne paino tällaisella kanilla on 5,5kg, eikä
yläpainorajaa ole. Rotua esiintyy laajasti erilaisissa väreissä ja uusia värejä
hyväksytään tasaisin väliajoin. Toistaiseksi yleisimpiä värejä Ranskanlupalla
ovat erilaiset luonnonvärit (erityisesti luonnonharmaa, -keltainen, sekä -sininen),
sekä yksiväriset värit (kuten musta ja valkoinen ps.). Myös viittakuvio on
yleinen Ranskanlupalla. Lupan rakenne on massiivinen ja pyöreyttä arvostetaan.
Erityisesti suuret, syvät silmät, sekä pyöreä pää saavat arvostusta
Ranskanluppajalostuksessa. Korvien tulee olla pitkät ja lupat, sekä
korvakyhmyjen hyvin tunnettavissa. Ranskanlupan karva on lyhyt, mutta
pienempiin rotuihin verrattuna sen verran pidempää, ettei se palaudu yhtä hyvin.
Luonteeltaan Ranskanlupat ovat yleensä leppoisia ja ihmisystävällisiä ja
muistuttavat usein hyvinkin paljon suuria pehmolelupupuja.
Rauhallisesta luonteestaan huolimatta Ranskanluppaa ei kuitenkaan
kannata aliarvioida. Yleisin harhapäätelmä, mitä ihmisten huomaa tekevän on,
että näyttelyssä leppoisasti omistajansa sylissä istuva ja kaiken räpläämisen
kiltisti jaksava Ranskanluppa on oiva lapsiperheisiin, sillä se ei näyttäisi vaativan sen suurempaa
kanitaituruutta. Siinä voin olla samaa mieltä, että jättiroduista Ranskanluppa
on paras rotu aloittaa, mutta Ranskanlupan hankkimisessa tulee tiedostaa myös
kanin koko, sekä sen koon tuoma lihasvoima. Mikäli lupasta kasvaa yksilö, joka
saa tehdä mitä haluaa, on todennäköistä, että pupuvauvasta ei kasvakaan niin
rauhallista ja kilttiä yksilöä. Tämä on toki pienesti liioittelua, mutta haluan
jättikanin ottajan ymmärtävän, että viidestä kilosta lähtee paljon potkuvoimaa,
parhaimmillaan niin paljon, että aikuiselta suora potku vatsaan saa ilmat pakenemaan
keuhkoista. Tietty varmuus, mitä usein saa vain käsittelemällä erilaisia kaneja
on syytä olla Ranskanluppaa ottaessa. Vaikka kyseessä olisi täysin kiltti
luppa, se saattaa silti rimpuilla sylissä voimakkaasti, mikäli tuntee olonsa
epävarmaksi. Rimpuiluun kannattaa usein etsiä syytä myös itsestään, eikä
suoraan syyttä kania.
Edellisen pelottelukappaleen jälkeen voin siirtyä sitten
suositteluihin. Minulla on ollut Ranskanluppia itselläni vuodesta 2005 saakka
ja suosittelen sitä lämpimästi niin sisälle kuin ulos. Itselläni lupat ovat
olleet pääasiassa ulkona, mutta usein kuulee myös todella ihania tarinoita
kerrostalo-oloissa elävistä luppakorvista. Ranskanluppa on mainio seurakani,
sillä se on mielellään silitettävänä ja istuu sylissäkin yleensä hyvin
leppoisasti. Pienten lapsien kanssa se saattaa myös olla hyvä vaihtoehto
(tietenkin vanhemman tulee aina, poikkeuksetta vahtia lasta eläimen kanssa,
eikä ikinä antaa lapsen satuttaa eläintä), sillä Ranskanlupan painon vuoksi
lapsen on sitä lähes mahdoton nostaa, mikä ennaltaehkäisee useita
vaaratilanteita kanin kannalta. Ranskanlupilla on usein myös aika paljon
kärsivällisyyttä moneen muuhun kanirotuun verrattuna. Sisällä asuvien
Ranskanluppien on kuullut katsovan omistajiensa kanssa sohvalla telkkaria ja
nukkuvan päiväunia sänkyjen jalkopäädyssä.
Ranskanluppa on mainio rotu myös ulkokaniksi. Suuren koon, sekä
tavallista paksumman turkin vuoksi Ranskanluppa ei vaadi lämmitettyjä
olosuhteita elääkseen ulkona, vaikka lämpöeristetty pesäkoppi olisi silti hyvä
olla. Tosin kokemuksella täytyy sanoa, että useimmiten sekä lämmitetyt, että
eristetyt kopit jäävät kaneille enimmikseen katoilta tähystyskäyttöön ja vain
harvojen yksilöiden on oikeasti kuullut viettävät kopeissa aikaa. Itselläni on
ollut yksi Ranskanluppa, joka oikeasti käytti koppia pesäkoppinaan. Muut
rakensivat heinästä heinäkasoja tai kaivoivat maapohjallisiin häkkeihin
tunneleita. Ulkona asuvasta kanista täytyy kuitenkin muistaa ruokinnan ja veden
kannalta tärkeät seikat, eli huomioida heinän, juoksevan veden, sekä riittävä
ravinteiden saanti (kanien ulkoasumisesta yleisesti tulossa bloggausta
tulevaisuudessa enemmän).
Ranskanlupan ruokinta on vielä yksi seikka, mikä saattaa olla
suurikin muutos erityisesti ihmiselle, jolla on aikaisemmin ollut esim. kääpiökokoisia
kaneja niin ruoan kulutuksessa kuin myös ruokaan menevässä rahassa. Ulkona
elävän ja sisällä elävän Ranskanlupan ruokinnassa on selkeitä eroja. Ulos
kannattaa valita hieman raskaampi pelletti, kuten esimerkiksi Genesis Alfa
Alfa. Sisällä olevalle kanille sopii paremmin hieman kevyempi pelletti kuten
Genesiksen kevyempi versio, kasvattajien suosima Rabbit Royale tai Hobby+. Suurin
muutos on kuitenkin luonnollisesti ruoan määrässä. Meillä ulkona asuvat
Ranskanlupat syövät 2-2,5dl pellettiä päivässä, mikä kannattaa huomioida ruoan
kulutuksessa eläinkaupan ruokahyllyjen edessä seistessä. Jättikanien kanssa
kannattaa suosia suurempien määrien ruokapusseja, sillä se tulee
lähtökohtaisesti halvemmaksi (lisää kanien ruokinnasta yleisesti tulossa lisää tuonnempana).
Viimeinen asia mistä haluaisin huomauttaa kun harkitaan
Ranskanlupan ottamista lemmikiksi erityisesti sisätiloihin, on sen vaatima
tila. Ranskanluppa vaatii ympärilleen paljon tilaa missä liikkua, enkä
suosittele kenellekään edes tehdasperäisten häkkien hankkimista, ellei sitten
kyse ole vain ikään kuin kanin omasta tilasta, josta tämä voi vapaasti liikkua
ulos ja sisään. Edes suurimmat teollisuushäkit (n. 120x60cm) eivät vastaa
Ranskanlupan vaatimaa tilaa, enkä näkisi sitä hyvänä, että kani viettäisi
niissä aikaa lukittuna ollenkaan. Hyvä vaihtoehto Ranskanlupan häkille on
rakentaa se itse, mutta mikäli ei tunne olevansa niin etevä rakennusmies, eläinkaupoissa
myytävät taikakuutiot tai tavallisissa puutarhaliikkeissä myytävät
kompostikehikot ovat myös hyviä vaihtoehtoja kanin alueen rajaamiseen
asunnossa. Jo ennen Ranskanlupan hankkimista kannattaa harkita huolella
minkälaisen alueen omasta asunnostaan voi hyvin kanille rajata, niin että sille
jää myös tilaa liikkua. Parasta on opettaa kani sisäsiistiksi ja antaa liikkua
huoneessa tai asunnossa vapaana.
Näin, joskos tähän lopetan nyt tämän romaanin ja toivotan onnea
niille, jotka harkitsevat oman kanin ottamista. Mikäli mielessä on kysymyksiä
liittyen esimerkiksi Ranskanluppiin, pyrin vastaamaan niihin niin hyvin kuin
osaan. Painotan vielä, että tämän blogin teksti on ammennettu omista
kokemuksistani ja tähänkin alaan löytyy mielipiteitä yhtä monta kuin harrastajiakin :)
Luonnonisabella RL uros Naraya |
Sinisoopeli vittakuvio RL uros Ahmatin Loihtu |
RL Fuchs, luonnonkeltainen, uros Chim Chim Cher (kuvassa ikää 7 vk) |
Luonnonkeltainen viittakuvio, RL uros Picantto's Acapulco |
Luonnonkeltainen, RL naaras, Picantto's Zaisan |
Luonnonkeltainen, RL naaras, Ruohonurmen Amurene |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)