Pupuhotelli: Pilviä

Mennyt kuukausi on tuonut mukanaan todella paljon riemua. Pellan poikaset ovat kasvaneet hyvin ja ovat kaikki touhukkaita ja terveitä. Näillä näkymin myös vain yksi on enää vailla kotia, mikäli varaus tuosta toisesta viikonloppuna tehdään. Natta, nuorukainen joka jää meille, on osoittautunut aivan täydelliseksi karvapalloksi. Paljon muuta ei voisi toivoa. Kevään näyttelytkin siintävät jo näkäkentässä mukavina valopilkkuina.

Niitä valoja kuitenkin hämärtää paljon pilviä. Marshan poikasten menetys kolahti kovaa, mutta onnellisena puolena on, että neiti on jo nopeassa ajassa palautunut täysin ja on taas oma hellyyttä ja läheisyyttä kaipaava itsensä. Olemme päättäneet ettemme ainakaan ihan heti kokeile uudelleen, vaan seuralemme tilannetta ainakin jonkin aikaa, katsotaan mitä tapahtuu.

Toinen isku on kuitenkin valitettavan samankaltainen, kun eilen menetimme myös Main poikueen. Poikueessa syntyi vain kolme poikasta, verrattain suurikokoisempia kuin tavalliset lapsoset, mikä myös omalla tavallaan selittää Main pitkittynyttä kantoaikaa. Synnytys meni kuitenkin hyvin olosuhteisiin nähden ja Mailla on kaikki hyvin, vaikka raukka koetti kovasti huolehtia jo kuolleina syntyneistä lapsosistaan. Main kanssa aiomme tehdä saman kuin Marshan kanssa, odottaa hetki ja tunnustella, koska nyt emme voi tietää (sillä uroskin oli ensikertalainen), että kumman puolelta tuo pieni poikasmäärä voisi tulla vai oliko kyse vain poikkeuksellisen huonosta tuurista.

Näine huonoine uutisine päätän tämän päivityksen kuitenkin hyvillä asioilla ja koetamme kerätä itseämme kevään voimin. Nämä ovat ne myös lemmikkikasvatuksen huonot puolet ja ankeat alamäet, jotka valitettavasti ovat yleensä poikkeuksetta osa kasvattamista, mutten vähättele sitä kuinka ikävältä se tuntuu. Onneksi näitä valopilkkuja kuitenkin löytyy. Eilen Pellan muksut täyttivät 5 viikkoa ja poikuekuvan ottamisesta on alkanut tulla jo aikamoinen haaste, mutta tässä kuitenkin tämän viikon kuvat.